Joskus on vaikeaa päästää irti jostain, josta on pitänyt kiinni jo kauan

Halusin näyttää Tuutille vanhan kouluni. Siihen oli mahdollisuus vuotuisien joulumarkkinoiden varjolla. Pikaisesti jouluisesta tunnelmasta nautittuamme, karkasimme Tuutin kanssa markkinoille varatulta alueelta ja lähdimme seikkailemaan syvälle koulun sokkeloihin. Jossain siellä tutussa portaikossa ymmärsin, miten voimakas vaikutus koululla oli ollut siihen pieneen ihmiseen, joka kasvoi ja kehittyi ja imi vaikutteita itseensä. Ihmettelin sitä outoa virtausta, joka kulki kehoni lävitse ja jonka olin jo unohtanut, mutta en kadottanut ja jonka sitten tunnistin. Se oli minun koulukaamokseni, sama joka minua oli saattanut noissa samoissa sokkeloissa päivästä toiseen.

Tuutti halusi nähdä ja kuulla paikkoja ja tarinoita, halusi jäädä kuvittelemaan äitiään pienenä tyttönä kaikkien niiden muiden pienien ja isojen seassa. Kurkistimme kaikista ovista jotka eivät olleet lukittuna. Katselimme ympärillemme ja yritin muistella kouluaikaani ja ystäviäni. Kaikkialla kannoin kuitenkin samaa palaa kurkussa, jota olin kantanut kaikki kaksitoista vuotta. Kiipesimme Tuutin kanssa vielä jumppasalin esiintymislavalla, jolle olin kauan sitten kiivennyt viulu kainalossa, matkalla soittamaan koulun orkesterin kanssa. Oli merkillistä, että siitä oli kulunut niin kauan aikaa, vaikka sormenpäissä tuntui selvästi vielä soittimen puinen pinta.

Viimein löysin auringon siltä ikkunalaudalta, jolla olin niin usein istunut katselemassa yli Helsingin kattojen. Istahdin siihen hetkeksi ja herkistyin siitä, miten jokainen näkyvä erkkeri tuntui edelleen tutulta, miten turvallisilta ja kauniilta nuo peltikatot ja kivitalot vieläkin näyttivät. Tuutti puristi minua rohkaisevasti kädestä ja silloin minä päätin päästää irti siitä koulupeikosta, jonka olin pakannut reppuuni sinäkin aamuna, pelkästä vanhasta tottumuksesta. Päästin sen ulos sieltä kuudennen kerroksen ikkunasta ja toivotin sille hyvää matkaa yli Helsingin kauniiden kattojen, aina merelle saakka ja sieltä aavalle ulapalle asti.

 

katot

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s