Kuva
0

Valinnan vapaus

Mainokset
2

”Aloititkos sinä nyt sitten koulun vain et…?”

Seuraan mielenkiinnolla ihmisten reaktioita kertoessani Tuutin aloittaneen oppivelvollisuuden suoritamisen kotona. Koen samalla myös olevani hiukan puun ja kuoren välissä. Pelkään outoja kysymyksiä, paheksuvia katseita ja tietysti täydellistä ymmärtämättömyyttä. Olen käynyt mielessäni läpi monenlaisia tilanteita ja pyrkinyt kehittelemään valmiiksi nasevia vastauksia, mutta toistaiseksi en ole niitä vielä tarvinnut. Mistä tämä pelko sitten kumpuaa? Miksi koen, että minun on suojauduttava? Suojauduttava keneltä? Miksi muiden ihmisten mielipiteillä yleensäkään on väliä?

Siksi, että kukaan ei halua tulla hylätyksi. Haluamme kuulua joukkoon, vaikka tekisimmekin erilaisia ja yksilöllisiä ratkaisuja. Pelko kumpuaa myös siitä epävarmuudesta, jota vanhempana joutuu kohtaamaan valitessaan kasvatusmetodinsa. Epävarmuutta kokevat ainakin ne vanhemmat, jotka eivät ole täysin sokeutuneet omalle ideologialleen ja jotka ymmärtävät omat inhimilliset rajansa ja niiden tuoman virhemarginaalin. Mitä jos sittenkin olisi ollut parempi…?

Kotikoulun valinta lapselle on suuri päätös, jonka tekemiseen kaipaa vertaistukea tai ainakin mahdollisuutta keskustella asiasta, ilman suuria tunteita. Kotikoululaisen vanhemmat miettivät ratkaisuaan paljon ja useammalta kantilta. Vaakakupissa painavat lapsen hyvinvointi, lapsen vahvuudet ja heikkoudet, ympäristö, politiikka ja koko perheen elämäntilanne. Ehkä moni käy syvällisesti läpi omaa lapsuuttaan ja kouluaikaansa, niin hyvässä kuin pahassakin.

On yritettävä nähdä elämä sellaisena kuin se nyt tällä hetkellä on, suodatettava omat mörkönsä.

Ja lopulta tehtävä ratkaisu. Silloin pelotkin väistyvät.

WP_20130814_001

 

 

 

0

Tuutin matka alkaa

Päätös on tehty, huojentavaa ja jännittävää.

Ilmoitin sähköpostilla kunnan koulutoimen johtajalle ja koulun rehtorille, että Tuutti suorittaa oppivelvollisuuden kotona. Tästä eteenpäin oppia haetaan kotoa, Feeniks-koulusta, museokäynneiltä, retkiltä, ympäristöstä ja kerhoista. Vapauttavaa ajatella, ettei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Tuutti haluaa oppia ja nyt hän saa oppia omaan tahtiinsa, sulatella ja pureskella tietoa, luoda uutta, kerrata vanhaa, etsiä vastauksia kysyä kun haluaa tietää lisää. Ihanaa!

Tuutin koulupolku!

Tuutin koulumatka

0

Haikea kesä 2013

Tuutin täytettyä keväällä 7 vuotta, ymmärsin yhtäkkiä, että eräs aikakausi oli päättymässä. Tämä olisi viimeinen kesä pienen lapsen kanssa. Syksyllä alkaisi lapseni oppivelvollisuus, ja vaikka Tuutti jäisikin kotikoululaiseksi, jotakin muuttuisi lopullisesti. Vaikka kehitys onkin luonnollista ja odotettavaa, tuntuu se silti äidin sydämessä yllätykselliseltä ja hämmentävältä.

Tämä kesä jäisi mieleen haikeutensa ja ainutlaatuisuutensa ansiosta.

Iltauinti